lauantai 8. heinäkuuta 2017

Hääpuku

Kuva: Oona Linna
Itku tulee! Se tulee siitä, että en enää saa pitää hääpukuani päällä ja myyn sen eteen päin seuraavalle tulevalle ihanalle morsiammelle. Pukuni on Blue By Enzoani, Jemma niminen puku. Miten sattukaan, että puvun nimestä löytyi minun nimi! :) Tämä puku tuli vastaan ensimmäisessä liikkeessä, johon menin sovittamaan pukuja. Merkkasin myymälässä pukuja, joita haluan sovittaa ylleni. Silmiini osui ensimmäisenä tämä mekko, joka roikkui muiden seassa rekissä. Menin välittömästi katsomaan tarkemmin mekkoa. Hetken hipelöinnin jälkeen puku jäi kuitenkin roikkumaan rekille. No olin jo merkkaillut tarpeeksi pukuja ja oli sovituksen aika. Alku oli lupaava ja suurin osa mekoista näytti hyvältä päälläni. Myyjätkin ihmettelivät, että kaikki hääpuvut passaa minulle erittäin kivasti. Vielä ei kuitenkaan löytynyt sitä mekkoa, joka olisi jäänyt mieleen. Oikeaa tyyliä alkoi löytymään ja pyysinkin myyjää tuomaan, jotakin saman suuntaista mitä olin sovittanut. Myyjä ehdotti seuraavaksi pukua, jonka olin ensimmäisenä bongannut, mutta joka oli jäänyt vielä tangolle roikkumaan. Sanoin myyjälle, että kokeillaanpas nyt sitä kerta silmäni sen oli löytänyt ensimmäisenä. Kun sain puvun päälle ja näin itseni peilistä, tiesin, että tässä se on. Kekkaloin puku päällä tovin, kunnes sovitusaika oli jo loppumassa. Mulla oli varattu heti perään toisesta myymälästä sovitus, mutta tuntui, että en edes halua mennä sinne. Mentiinpä kuitenkin. Minun oli vaikea kerätä täältä toisesta myymälästä sovitettavia, koska mikään ei ollut ylitse sen, jonka olin jo mielessäni päättänyt olevan minun pukuni. Nukuin yön yli, jospa ajaukset olisivat vielä samanmoiset. Menin heti melkein seuraavana päivänä vielä sovittamaan pukua, johon olin kiintynyt. Halusin silti miettiä tätä suurta päätöstä tovin ja varasin vielä kolmanteen liikkeeseen sovitusajan. Kauniita pukuja sielläkin sovitin, mutta oikein mikään ei tehnyt minua iloiseksi. Yksi todella potenttiaalinen vaihtoehto kuitenkin löytyi. Jouduin tekemään galluppia ja todella pohdiskella kumman valitsen. Valinta osoittautui helpoksi, koska toinen näistä puvuista oli vain minun tyylinen. Ja valintani tietysti osui siihen ensimmäiseen. Nyt seuraa kuva tulva, mutta kun on vaan niin paljon ihania kuvia. Kuvissa alla näkyy, hyvin puvun malli, joka on siis "piilomerenneito".

Kuva: Oona Linna

Kuva: Oona Linna

Kuva: Oona Linna
Mihin sitten ihastuin juuri valitsemassani puvussa? Puku on mielestäni erilainen kuin muut. En törmännyt vastaavan mallisiin pukuihin missään myymälässä enkä netissä. Halusin puvulta monia asioita, enkä osannut kuvitella, että melkein kaikki haluamani komponentit löytyisi yhdestä puvusta. Halusin pitsiä, tylliä, jotain muuta väriä kuin valkoista, merenneitoa, ei merenneitoa, laahusta, vähän kimmalletta. Ainut asia, mitä luulin etten haluasi oli olkaimeton malli. Sovituksessa kuitenkin huomasin sen olevan minulle sopivin ratkaisu. Toki minulle olisi myös sopinut aivan ohuet spagettiolkaimet, mutta niitä puvussa ei nyt sattunut olemaan. Tämä puku sai todella paljon kehuja. Olen myös itse ihan rakastunut pukuun. Tosiasia on kuitenkin se, että kaapin täytteeksi se ei jää, vaan myyn sen eteenpäin. Jos kiinnostuit puvusta, minuun saa ottaa yhteyttä ;) Alla vielä minun ottamia kuvia puvun yksityiskohdista. 







tiistai 4. heinäkuuta 2017

Vieraiden lahjakassi ja lasten huomioiminen häissä




Meidän häitä vietettiin Katajanokan hotellilla, jossa siis tapahtui vihkiminen, itse juhla ja yöpyminen. Olimme varanneet huonekiintiön hotelliin ja toivoimme, että mahdollisimman moni jäisi yöpymään hotelliin kanssamme. Moni varasikin huoneen hotellista. Noin puolet vieraistamme jäi yöpymään hotellin "selleihin". Katajanokan hotelli on siis vanha vankila, johon huoneet on rakennettu muun muassa vanhoihin selleihin. Halusimme antaa jonkinlaisen tervetuliaislahjan hotelliin jääville vieraille. Siksi vain niille, jotka jäivät yöksi, koska hotellin ravintolaan ei saanut viedä mitään omaa syötävää eikä juotavaa. Näin ollen vain hotellihuoneen varanneiden oli mahdollisuus nauttia juomasta ja naposteltavasta, jotka halusimme antaa. Hotellin respa jakoi pusseja, kun vieraat kirjautuivat hotelliin. Pussit pitivät sisällään pienen kuohuviinin, karkkia ja popcorneja. Vieraat pystyivät halutessaan juoda ja napostella syötävät laittautuessaan huoneessa ennen vihkimistä. Tilasin tarrat ja tagit samaa sarjaa kuin meidän kutsut ja paikkakortit, jotta "teema" säilyisi samana. Minusta tarroista tuli söpöt ja ne sopivat kivasti noihin popcornilaatikoihin ja karkkipusseihin. Olen ostanut Ikeasta nuo pikku pussit ja popcornrasiat. Sopii hyvin käytettäväksi esimerkiksi näin. Kävin laivalta ostamassa nuo pikkuiset Bottegan Proseccot. Meillä oli myös samat isommat pullot valmistautumiseen tarkoitettu, mutta arvatkaa vaan kerettiinkö edes avata niitä pulloja, kun tuli niin kiire. Mielestäni tämä oli kiva lahja ja muistaminen heille, ketkä olivat varanneet huoneen hotellista.




Lapset oli myös otettu juhlassa huomioon. Mietin aluksi, että ei annettaisiin mitään puuhapusseja tai muuta lapsille, mutta sitten tulinkin toisiin aatoksiin. Yritin keksiä jotakin sellaista, missä lasten mielenkiinto säilyisi mahdollisimman pitkään. Sitten kaupassa ollessani kävelin Lego hyllyn ohi. Ja Bingo! Niiden kokoamisessa menee helposti aikaa ja se on sellaista hiljaista puuhaa lapsille. Valitsin sellaiset Legopaketit, joista voi koota monta erilaista hahmoa/asiaa. Kun yhden hahmon sai rakennettua, ei tekeminen loppunut vaan mielenkiinto pysyi toista hahmoa rakentaessa. Kaikki yli kolmevuotiaat lapset saivat Legot. Sitten olikin pohdittavaa mitä näille alle 3 vuotiaille oikeen antaa. Pohdin eri vaihtoehtoja, mutta totta se vaan on, että sen ikäisille on hirmu vähän mitään sellaista suht itsenäistä aktiviteettia, johon säilyisi mielenkiinto. Ikäsuosituksista huolimatta päädyin kuitenkin ostamaan muovailuvahapurkit. Ajattelin, että pikku lasten on kiva ja mielenkiintoista puristella muovailuvahaa kädessä, vaikka he eivät osaisikaan mitään niistä oikeasti muovailla. Jos vanhemmat olivat luovia, he itse muovailivat lapselleen erilaisia hahmoja pitääkseen lapsensa mielenkiinnon yllä. Luulen, että monesta pikku lapsesta on mielenkiintoista seurata vanhemman muovailua ja lopuksi tuhota vanhempien hienot luomukset. Näillä keinoin meidän lapsivieraat viihtyivät nätisti juhlien ajan. 




sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Muista nämä ja unohda loput

Kuva: Oona Linna

Jokainen meistä haluaa tehdä omasta hääpäivästään täydellisen. Sehän on fakta. Jokainen meistä pistää kaikkensa peliin, jotta päivä olisi onnistunut. Kaikki pyrkii täydellisyyteen. Täytyy kuitenkin muistaa, vaikka päivä olisi kuinka huolella suunniteltu, eteen väistämättä tulee suunnittelemattomia asioita. Tämän vuoksi on hyvä pitää ajatuksissa se, että kaikkea ei voi eikä kannata suunnitella liian yksityiskohtaisesti. Pettyä ei saa, jos kaikki suunnitelmat eivät toteudu. Vaikka täydellisyyteen haluammekin pyrkiä, niin ei kannata tavoitella mitään liian täydellistä, vaan antaa täydellisyydelle myös tilaa. Tilaa muuttua suuntaan tai toiseen. Vain silloin voi tulla tarpeeksi hyvää. Jos asioille ei anna tilaa muuntautua lennossa, vaan suunnitelmat ovat liian tarkat, tulee sata varmasti pettymys. Tässä muutamia asioita, joita omalla kokemuksella voin nyt sanoa. Mitä kannattaa muistaa ja mitä unohtaa. Hääpäivänä jännittää aivan hurjasti. Olen listannut asioita mihin kannattaa kiinnittää huomiota, jos jotakin hääpäivänä edes pystyy muistamaan. Minä itse en ainakaan silloin osannut ajatella yhtään mitään, mutta näin jälkeen päin vasta tajusi, mitkä asiat oli hyvä pitää mielessä ja millä asioilla ei ollut yhtään mitään merkitystä. Unohda-listassani on juuri ne asiat, joilla hääpäivänä ei ollut mitään merkitystä, eikä myöskään näin jälkikäteen mietittynäkään. Eli niihin asioihin ei kannata tuhlata ajatuksia tai saatikaan stressata niistä. Etukäteen osa niistä asioista saattaa tuntua tärkeältä, mutta häiden jälkeen huomaa ettei niillä ollut mitään merkitystä. 

Muista:


-Ole oma itsesi, älä ujostele tai esitä mitään.

-Älä anna minkään pilata päivääsi. Jos vastoinkäymisiä tulee, anna niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muuten pilaat vain oman päiväsi ja sitä et halua. Pidä positiivinen mieli kaikesta huolimatta.

-Pidä nenäliinoja kokoajan mukana. Joko nyrkissä tai puvun alla rinnuksissa. Et osaakkaan arvata milloin tarvitset niitä.

-Toinen mekko (edes varalta) illaksi. Hääpuku on todella kuuma ja ahdistava, joten saattaa olla, että mieli tekee vaihtaa se, vaikka etukäteen se ei ole tarkoitus.

-Syö edes vähän, vaikka mieli ei tekisikään ruokaa. Muuten heikottaa ja alkoholi humahtaa nopeasti päähän ja tulee huono olo. Ilta voi loppua yllättävän lyhyeen. (Näin EI siis käynyt minulle)

-Yritä kiertää joka pöydässä tervehtämässä vieraita. Jälkeen päin harmittaa, jos kaikkia ei ole kerennyt jututtamaan edes pikkuisen. 

-Varaa kaikkeen riittävästi aikaa. Valmistautumiseen saattaa mennä suunniteltua pidempään, onnittelujono ei välttämättä kuljekkaan niin nopeasti tai tekniikka saattaa pettää ja mikkiä tai muuta saatetaankin joutua virittelemään kesken kaiken.

-Muista, että päällimäinen tarkoitus on se, että pääsette naimisiin ja päivästä tulee ikimuistoinen. En voi liikaa muistuttaa siitä, että nauti joka hetkestä, tuo se päivä tullessaan mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikilla on hauskaa ja päivä on iloinen ja täynnä onnellisuutta. Muulla ei ole väliä eikä mikään muu asia merkkaa yhtään mitään kuin se, että kaksi ihmistä saavat toisensa.

Kuva: Oona Linna


Unohda:


-liika suunnittelu. Et voi suunnitella tai ennustaa päivän kulkua, joten et voi tietää, mikä ohjelmanumero toimii missäkin kohtaa.

-Aikataulut. Ei ne kuitenkaan pidä paikkaansa. Mieti mitä kaikkea haluat päivässä tapahtuvan ja anna mielummin päivän viedä teitä. Asiat menevät omalla painollaan ja loksahtavat paikoilleen, vaikka niitä ei ole liian tarkasti aikataulutettu. 

-Kaikki pienet yksityiskohdat. Ei ole mitään väliä onko serveteissä teidän logoa tai onko pöydällä yksi kukka vai monta kukkaa tai kenties helmiä ja ruusunterälehtiä. Se on kokonaisuus ja fiilis, mikä muistetaan, ei pienet yksityiskohdat. Panosta mielummin sellaisiin asioihin, jotka jäävät mieleen. 

-Ulkonäköpaineet ja itsekriittisyys. Vaikka olisitkin normaalisti hieman perfektionisti tai liian pikku tarkka asioista (niin kuin minäkin), muista edelleen kokonaisuus ulkonäköasioissakin. Jälkikäteen ei harmita se, oliko nuttura kaksi senttiä ylempänä tai huomaatkin, että puvussa on yksi ryppy jossakin. Se harmittaa, jos et ole ollut itsevarma ja olet pilannut oman fiiliksen (ja samalla ehkä muidenkin) liialla itsekriittisyydellä. Toki kaikki haluaa näyttää kauniilta tärkeänä päivänä, mutta muista, olet kaunis siitä huolimattakin, vaikka kynsi olisi lohjennut tai jakaus olisi sentin liian sivussa.

-Ja lopuksi unohda kaikki muu hääpäivänä. Ihan turha ajatella vanhoja riitoja tai saatikaan haastaa uutta riitaa kenekään kanssa tapahtui mitä hyvänsä. Hääpäivä ei ole oikea päivä vääntää kättä asioista. Älä myöskään ajattele muita huolia esim sitä, miten koira tai lapset pärjäävät hoidossa. Ne pärjäävät kyllä. Nauti vain päivästä, koska se on nopeasti ohi. Stressille tai surulliselle mielelle ei ole aikaa.

Kuva: Oona Linna

Kuva: Oona Linna

Nauttikaa, hullutelkaa, tehkää sponttaaneja asioita, uskaltakaa heittäytyä, näyttäkää tunteenne ja rakastakaa toisianne. Panostakaa mieleenpainuviin asioihin, ei pieniin yksityiskohtiin. Muistakaa huomioida vieraat, koska he ovat tulleet paikalle todistamaan tärkeää päiväänne. Huippu vieraiden ansiosta meidänkin päivästä tuli rattoisa sekä menoa ja meininkiä riitti aamun pikku tunneille asti. Kiitos siis kaikille vieraille, jotka oli tekemässä päivästämme ikimuistoisen.


torstai 29. kesäkuuta 2017

Hääviikonlopun rattoisa aloitus


Kirjoittelin ennen häitä, että meillä oli mieheni kanssa yllätys kaasoille ja bestmaneille häiden edeltäväksi perjantaiksi. Olimme järjestäneet meille vip-passit Taste of Helsinki tapahtumaan. Olemme mieheni kanssa käyneet tapahtumassa aiempinakin vuosina, joten tiesimme tapahtuman olevan kaikille mieleinen. Taste of Helsinki on siis tapahtuma, johon valitaan tietyillä kriteerein ravintoloita, jotka pitävät tapahtumassa omia keittiöitä. Eri ravintoloiden pisteiltä saa käydä ostamassa maisteluannoksia. Ruoat ovat fine dining osastoa, joten annokset ovat pieniä, muta sitäkin hienompia. Viinit ja muut juomat kuuluivat meillä vip-passeihin, joten niitä ei tarvinnut meidän erikseen ostella. Tarkoitushan oli ottaa ilta maltillisesti ja mennä ajoissa kaasojen kanssa hotelliin nukkumaan. Noo... se jäi sitten tarkoitukseksi ja ilta venähti ja viini virtasi. Ruoka oli mahtavaa ja juoma hyvää. Illan kruunasi vielä Champagnia tarjoilu. Sää oli mitä mahtavin perjantaina ja fiilis oli kaikilla oikein rento ja leppoisa. Maistelimme monista eri ravintoloista ihania ruokia ja vietimme rattoisaa aikaa yhdessä. Tämä oli super mahtava alku hääviikonlopulle. Pääsimme kaikki sopivan rentoon tunnelmaan lauantaita varten.



Kun pääsimme reilusti yli puolen yön jälkeen, monen mutkan ja S-marketin irtokarkki hyllyn kautta vihdoin hotellille kaasojen kanssa, olimmekin jo tosi väsyneitä. Tarkoitus oli lakkailla vielä kynsiä ja syödä namia ja viimeistellä lauantaille asioita. Siinäpä ei kerennytkään muuta kun käydä suihkussa, laulaa vähän Despacitoa ja käydä muutama asia läpi hääpäivää varten. Jäihän meille reilu viisi tuntia aikaa nukkua ennen kuin piti nousta aamiaiselle. Kerkesin illalla lukea ihanan polttarikirjan, joka minulle oli tehty. Kirjassa oli kuvia polttareista ja yllätykseksi vielä jokaisen polttareissa olleen viesti/kirje minulle. Oli niin ihana lukea kaikkien ystävien viestejä <3. Eipä meitä ketään oikein nukuttanut hyvin, koska perhosia taisi olla vatsassa itse kullakin. Onneksi aamulla meistä jokainen pääsi kuitenkin ylös sängystä suhteellisen virkeänä kohti jännittävää päivää. Minä pinkaisin ensimmäisenä vielä kaasojen nukkuessa aamupalalle, koska olin meikkaus vuorossa ekana, jo klo 8.30. Lauantain kulusta kirjoittelenkin seuraavassa postauksessa, kunhan saan kuvat kuvaajalta. :) 


Tulossa...



tiistai 27. kesäkuuta 2017

Häiden jälkeisiä tunnelmia

Oona Linna, Happy moments photography

Heipä hei jälleen! Nyt en oikein edes tiedä mistä aloittaisin, koska niin paljon olisi asiaa. Ajattelin kuitenkin kertoa näin ensin yleistunnelmia häistä ja häiden jälkeisestä elämästä. Pyrin postaamaan kaikki tärkeimmät asiat ensin, jotta tulevat kesän morsiammet saavat mahdollisimman paljon vinkkejä ja näkemyksiä asioihin, kun se teidän oma vuoro koittaa. Kuvat ovat sneak peek-kuvia niitä kaikkia loppuja kuvia odotellessa. Kuvaajana häissämne oli ihana Happy moments photographyn Oona Linna. Kaikki kuvat ovat hänen ottamia. Ethän siis lainaa tai käytä kuvia ilman lupaa.

Oona Linna, Happy moments photography

Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että ihan kun hääpäivä olisi ollut vain unta ja se vasta oikeasti tulee jonkin ajan päästä. En oikeastaan voi kunnolla ymmärtää, että se meni jo! Niin kauan sitä suunniteltiin ja niin nopeasti se oli koettu. Tietysti ihanat muistot ja upeat kuvat jäivät muistuttamaan siitä ainiaaksi. Toisaalta nyt on hyvä olla, koska ei tarvitse suunnitella ja jatkuvasti miettiä millaista se päivä sitten mahtaakaan olla. Sitten on taas se haikea puoli, että en enää koskaan saa uusia häitä. Nimittäin häät olivat jotain niin ihanaa. Niin jännittävää, kihelmöivää, hauskaa, tunteikasta, onnellista ja villiä. Joo villiä! (Meillä oli aika villit bileet nimittäin loppuillasta :D) Sitä tunnetta ei saa kokea enää uudelleen. Tietysti tulee kavereiden ihania häitä ja voi järjestää juhlia muuten vain, mutta ei se ole sama asia. Haluan kokea tuon kaiken tunnemyllerryksen uudelleen.

Oona Linna, Happy moments photography

Meidän päivä oli lähes täydellinen ja aivan yli minun odotusten. Tietysti kaikki ei koskaan mene niin kuin on suunnitellut ja kommelluksia sattuu, mutta ne kuuluvat asiaan. Mikään ei kuitenkaan pilannut täydellisyyttä hipovaa päiväämme. Näin jälkikäteen olen tuskaillut kuitenkin omien ajatuksieni kanssa, koska käyn läpi hääpäivää mielessäni jatkuvasti. Ajattelen koko ajan "olikohan se nyt varmasti hyvä" ja "olisiko tuo pitänyt tehdä sittenki noin" tai "mitähän muut nyt ajatteli tuostakin" ja "näyttikö se nyt hyvältä". Tiedän, että se on ihan turhaa, koska hääpäivänä kaikki näytti hyvältä ja meni hyvin. Näin jälkikäteen perfektionistin on vain vaikea olla spekuloimatta pienimpiäkin yksityiskohtia. Asiat, joita mietin, ei varmastikkaan kiinnittäneet kenenkään muun huomiota kuin minun itseni. Sehän on kokonaisuus joka muistetaan. Ei se kupruiliko puku jostakin kohtaa, oliko rusetti suorassa tai pidinkö kukkakimppua liian ylhäällä kävellessäni alttarille. Ehkä kokonaisuus oli niin hyvä, että minun pitää alkaa etsimään "virheitä" niinkin pienistä asioista. Oli ihana kuulla vierailta kehuja kuinka huikeat ja ihanat häät meillä oli. Itsekkään en voi muuta kun hehkuttaa ja olla onnellinen siitä, miten kaiken sen suunnittelun jälkeen häät onnistuivat yli odotusten. En olisi koskaan uskonut tai edes osannutkaan etukäteen suunnitella niin hauskoja ja mahtavia häitä kuin ne sitten loppujen lopuksi olikaan. Älkää siis tekään suunnitelko häitänne liian tarkasti, koska ette voi ennustaa miten asiat loppupeleissä menevät. Luottakaa siihen, että asiat menevät omalla painollaan. Vasta hääpäivän edetessä huomaa, mikä asia luonnistuu ja sopii mihinkin kohtaan. Esim meilläkin ohjelmanumerot hyppeli sinne tänne alkuperäisiltä paikoiltaan, koska käytännössä vasta huomasimme, mikä toimi missäkin järjestyksessä ja missäkin välissä. 

Tässä siis tämän hetkisiä tunnelmia. Yritän palata pian asiaan! :)

torstai 15. kesäkuuta 2017

Viime hetken fiiliksiä


Täällä ollaan jo ihan täpinöissä. Ylihuomenna on päivä, josta olen haaveillut koko pienen ikäni. Lapsena muistan kun en malttanut odottaa, että kasvan isoksi ja saisin kokea sen päivän kun menen naimisiin. Mietin silloin kovasti, että millainen mies minulla on ja millaiset häät haluaisinkaan järjestää. No nyt elän siinä hetkessä, että tiedän kuka minua on alttarilla ylihuomenna vastassa ja tiedän millaiset häät ovat tulossa. Lauantaina on tulossa persoonalliset ja juuri meidän näköiset häät.

Voisi luulla, että nyt näkisi painajaisia ja kävelisi ympyrää stressaten kaikesta. Mutta ei. Olen toistaiseksi vain ihan rentona eikä mikään stressaa. Jotenkin tuntuu, että meidän vanhemmat ja muut jännittävät paljon enemmän kuin me. Itse en ole vain vielä kunnolla tajunnut koko asiaa. Päivää on odottanut jo niin kauan ja se on koko ajan ollut vain "joskus tulevaisuudessa", joten ehkä siksi en tajua sen olevan ylihuomenna vaan ajattelen edelleen siihen olevan vielä kauan aikaa.



Tänään kokoan kaasoni kanssa istumakartan ja lahjakassit hotellivieraille. Kävin viime viikonloppuna ostamassa koekimpun, josta näin vähän suuntaa antavasti mitä värejä ja kukkia sitten valitsen kimppuuni. Kimpun käyn tänään ostamassa, koska kukkakauppaan tulee uusi tilaus ja uudet kukat. Sitten enää tavaroiden pakkaus huomista hotelliyötä varten. Huomenna illalla meillä on kaasoille ja bestmaneille yllätys, jonka jälkeen menemme kaasojen kanssa yöksi juhlapaikalle, Katajanokan hotelliin.

Lupasin kirjoitella mun diy istumakartasta, mutta en ole kerennyt. Tuosta yllä olevasta kuvasta saa vähän vihjettä millainen on kyseessä. Laittelen juttua kaikista muistakin asioista, joista en ole kerennyt vielä laittaa, häiden jälkeen. Sitten juttua riittääkin koko loppu kesäksi ja vinkkejä niille keillä häät ovat vielä edessä. Nyt blogi jää hiljaiseloon häiden ja Venetsian matkan ajaksi. Instaan päivittelen varmasti kuvia häistä ja matkasta. Niitä voit seurata henkilökohtaisella instagram tililläni emmaevelyna.  


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja palataan, kun olen tuore vaimo! :)

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Häähumu jatkuu Venetsiassa



Aiemmin kirjoittelin ajatuksia häämatkasta. Lähdemme viralliselle häämatkalle vasta talvella. Kohdetta emme ole vieläkään valinneet, mutta sillä ei ole kiire. Halusin kuitenkin häähumun jatkuvan heti häiden jälkeen enkä vaan tulla häistä kotiin elämään normaalia arkea. Heti häiden jälkeen olisi tylsä olla loma kotona ja miettiä mitähän sitä söisi tänään ja pitäiskö siivota vai lähteä koiran kanssa ulos, ainiin kaupassakin pitäisi käydä. Siksi halusin ehdottomasti lähteä heti häiden jälkeen jonnekkin, jotta häähömpötys ei olisi niin nopeasti ohi. Hääpäivä kuitenkin menee niin nopsaa ohitse niin kiva jatkaa fiilistä vähän sen jälkeenkin. Ajattelimme lähteä ihan vaan muutamaksi päiväksi johonkin lähelle suht pienellä budjetilla. Koska viralliseen häämatkaan sitten törsätään enemmän. Matkakohteeksi valikoitui lopulta Venetsia. Se sopii mielestäni hyvin häiden jälkeiseksi kohteeksi, koska sitä pidetään yhtenä maailman romanttisimpana kaupunkina. No kaikilla tietysti on omat mielipiteet romanttisesta, mutta uskon kyllä, että tunnelma ei jää puuttumaan Venetsiassa. Ihan mikään budjettimatka ei sitten onnistunutkaan, koska hotellit ovat kalliita Venetsiassa ja sen kerrotaan olevan Italian kallein paikka. Vaikka olimme juuri Milanossa, halusin ehdottomasti lähteä Italiaan ruoan ja viinin perässä. Rakastan Italialaista ruokaa, tunnelmaa ja ihmisiä. Yleensä valitsemme kohteeksi sellaisen, jossa emme ole käyneet, mutta Italiaan voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Emmehän kuitenkaan ole vielä Venetsiassa käyneet. Kuvat ovat yhdeltä Italian matkalta, jolloin autoilimme ympäri Sardiniaa ja kävimme samalla myös Roomassa. 


Kokemuksia en ole juurikaan kuullut enkä vielä kerennyt lukea Venetsiasta. Uskon viiden päivän riittävän hyvin kaupungilla hengailuun ja rentoutumiseen sekä nähtävyyksiin ja kulttuuripläjäykseen. Ihanaa päästä taas matkalle ja ennen kaikkea syömään maukkaasti. Mulla on jo vesi kielellä niistä kaikista Italian herkuista, jotka meitä odottaa. Nyt kuulisinkin mielelläni vinkkejä Venetsiassa käyneiltä, mikäli sellaisia lukijoista löytyy!

Olisi kiva kuulla myös muilta, että lähdettekö te heti häiden jälkeen häämatkalle vai kenties "harjoitus häämatkalle" niin kuin mekin?