torstai 15. kesäkuuta 2017

Viime hetken fiiliksiä


Täällä ollaan jo ihan täpinöissä. Ylihuomenna on päivä, josta olen haaveillut koko pienen ikäni. Lapsena muistan kun en malttanut odottaa, että kasvan isoksi ja saisin kokea sen päivän kun menen naimisiin. Mietin silloin kovasti, että millainen mies minulla on ja millaiset häät haluaisinkaan järjestää. No nyt elän siinä hetkessä, että tiedän kuka minua on alttarilla ylihuomenna vastassa ja tiedän millaiset häät ovat tulossa. Lauantaina on tulossa persoonalliset ja juuri meidän näköiset häät.

Voisi luulla, että nyt näkisi painajaisia ja kävelisi ympyrää stressaten kaikesta. Mutta ei. Olen toistaiseksi vain ihan rentona eikä mikään stressaa. Jotenkin tuntuu, että meidän vanhemmat ja muut jännittävät paljon enemmän kuin me. Itse en ole vain vielä kunnolla tajunnut koko asiaa. Päivää on odottanut jo niin kauan ja se on koko ajan ollut vain "joskus tulevaisuudessa", joten ehkä siksi en tajua sen olevan ylihuomenna vaan ajattelen edelleen siihen olevan vielä kauan aikaa.



Tänään kokoan kaasoni kanssa istumakartan ja lahjakassit hotellivieraille. Kävin viime viikonloppuna ostamassa koekimpun, josta näin vähän suuntaa antavasti mitä värejä ja kukkia sitten valitsen kimppuuni. Kimpun käyn tänään ostamassa, koska kukkakauppaan tulee uusi tilaus ja uudet kukat. Sitten enää tavaroiden pakkaus huomista hotelliyötä varten. Huomenna illalla meillä on kaasoille ja bestmaneille yllätys, jonka jälkeen menemme kaasojen kanssa yöksi juhlapaikalle, Katajanokan hotelliin.

Lupasin kirjoitella mun diy istumakartasta, mutta en ole kerennyt. Tuosta yllä olevasta kuvasta saa vähän vihjettä millainen on kyseessä. Laittelen juttua kaikista muistakin asioista, joista en ole kerennyt vielä laittaa, häiden jälkeen. Sitten juttua riittääkin koko loppu kesäksi ja vinkkejä niille keillä häät ovat vielä edessä. Nyt blogi jää hiljaiseloon häiden ja Venetsian matkan ajaksi. Instaan päivittelen varmasti kuvia häistä ja matkasta. Niitä voit seurata henkilökohtaisella instagram tililläni emmaevelyna.  


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja palataan, kun olen tuore vaimo! :)

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Häähumu jatkuu Venetsiassa



Aiemmin kirjoittelin ajatuksia häämatkasta. Lähdemme viralliselle häämatkalle vasta talvella. Kohdetta emme ole vieläkään valinneet, mutta sillä ei ole kiire. Halusin kuitenkin häähumun jatkuvan heti häiden jälkeen enkä vaan tulla häistä kotiin elämään normaalia arkea. Heti häiden jälkeen olisi tylsä olla loma kotona ja miettiä mitähän sitä söisi tänään ja pitäiskö siivota vai lähteä koiran kanssa ulos, ainiin kaupassakin pitäisi käydä. Siksi halusin ehdottomasti lähteä heti häiden jälkeen jonnekkin, jotta häähömpötys ei olisi niin nopeasti ohi. Hääpäivä kuitenkin menee niin nopsaa ohitse niin kiva jatkaa fiilistä vähän sen jälkeenkin. Ajattelimme lähteä ihan vaan muutamaksi päiväksi johonkin lähelle suht pienellä budjetilla. Koska viralliseen häämatkaan sitten törsätään enemmän. Matkakohteeksi valikoitui lopulta Venetsia. Se sopii mielestäni hyvin häiden jälkeiseksi kohteeksi, koska sitä pidetään yhtenä maailman romanttisimpana kaupunkina. No kaikilla tietysti on omat mielipiteet romanttisesta, mutta uskon kyllä, että tunnelma ei jää puuttumaan Venetsiassa. Ihan mikään budjettimatka ei sitten onnistunutkaan, koska hotellit ovat kalliita Venetsiassa ja sen kerrotaan olevan Italian kallein paikka. Vaikka olimme juuri Milanossa, halusin ehdottomasti lähteä Italiaan ruoan ja viinin perässä. Rakastan Italialaista ruokaa, tunnelmaa ja ihmisiä. Yleensä valitsemme kohteeksi sellaisen, jossa emme ole käyneet, mutta Italiaan voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Emmehän kuitenkaan ole vielä Venetsiassa käyneet. Kuvat ovat yhdeltä Italian matkalta, jolloin autoilimme ympäri Sardiniaa ja kävimme samalla myös Roomassa. 


Kokemuksia en ole juurikaan kuullut enkä vielä kerennyt lukea Venetsiasta. Uskon viiden päivän riittävän hyvin kaupungilla hengailuun ja rentoutumiseen sekä nähtävyyksiin ja kulttuuripläjäykseen. Ihanaa päästä taas matkalle ja ennen kaikkea syömään maukkaasti. Mulla on jo vesi kielellä niistä kaikista Italian herkuista, jotka meitä odottaa. Nyt kuulisinkin mielelläni vinkkejä Venetsiassa käyneiltä, mikäli sellaisia lukijoista löytyy!

Olisi kiva kuulla myös muilta, että lähdettekö te heti häiden jälkeen häämatkalle vai kenties "harjoitus häämatkalle" niin kuin mekin?


keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

10 päivän to do-lista ja uudet korvikset


Ei se voi vieläkään olla totta! En osaa vaan nyt ymmärtää, että ensi viikolla olen vaimo. Häitä on odottanut niin kauan, joten ei tunnu siltä, että ne ihan oikeasti joskus olisi. Pikku hiljaa saan hetkellisiä liikuttumisen tunnekuohuja, koska alan ymmärtämään asian. Toisaalta ihan hyvä, ettei asiaa vielä kunnolla tajua niin ei kerkeä kauheasti ennen H-hetkeä panikoimaan. Nyt, kun häihin on tosiaan se 10 päivää aikaa, alkaa järjestelyt olemaan valmiina. Tosin vielä on tehtävääkin! No, mitäs kymmenessä päivässä sitten pitäisikään saada aikaan?


1. Tavata pappi
2. Palaveri juhlapaikan kanssa
3. Valita kakku, viinit ja yöpala
4. Tavata kuvaaja
5. Pitää kaasojen ja bestmanien kanssa viimeinen palaveri
6. Askarrella istumakartta
7. Hotellivieraille tervetuliaislahjakassien teko
8. Kirjoittaa puhe
9. Ostaa kukat
10. Pakata kaikki tarvittava hotelliin menoa varten
11. Kaasojen ja bestmanien yllätys (ollaan järkätty niille perjantaiksi ennen häitä ylläri)


Vaikka paljon on valmiina niin paljon on myös tehtävää. Viikonloppu tulee olemaan aika kiireinen, mutta kyllä kaikki järjestyy. Mun sormukset on kaiverruksessa ja kiillotuksessa parhaillaan, joten toivon todella että ne on ajoissa valmiit niin kuin luvattiin. Eilen käytiin ostamassa miehelle sormus. Samalla reissulla löysin itselleni uudet korvikset. Mulla oli jo korvikset häihin valittu, mutta löysin nyt sellaiset, jotka todella puhutteli mua. Ne on hieman erikoisemmat kuin jo ostamani ja juuri siksi pidän niistä, koska niissä on jokin juju. Swarovskin korvikset ovat todella säihkyviä. Myyjä sanoi, että kuulemma sanotaan, että mikään ei säihky Swarovskia enempää kuin timantti. Noita korviksia voi myös käyttää ilman tuota alaosaa, joten ne on monikäyttöiset. Häissä kuitenkin pidän tuota alaosaa, jotta ne olisivat näyttävämmät.  Hetki hetkeltä pidän niistä vain enemmän ja enemmän :) 



Olis vielä niin paljon postausaiheita, mutta ennen häitä kaikkea en kerkeä kyllä julkaisemaan. Ennen häitä kuitenkin tulossa postauksia meidän häiden jälkeisestä matkasta ja diy istumakartasta, josta tuli tosi hieno! Palailen siis piakkoin niillä asioilla ainakin. 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Onnittelukortit kaltereiden taakse




Nyt, kun häihin on enää kaksi siis 2 viikkoa, on aika miettiä kaikkia pienimpiäkin yksityiskohtia. Olen pitkään ideoinut onnittelukorteille jotakin, johon vieraat ne voisi laittaa. Pinterest on toiminut ahkerasti tähän hommaan. Sain sieltä inspiraatiota siitä, että melkein mikä tahansa voi toimia "korttilaatikkona". Sieltä löytyi muun muassa puulaatikoita, lyhtyjä, pahvilaatikoita, matkalaukkuja, koreja, postilaatikoita ja kasvihuoneita, joista ihmiset olivat tuunaillut hienoja korttilaatikoita. Aloin miettimään mikä sopisi meidän häiden tyyliin. Ensin kävin läpi kotona kaikki nurkat josko löytyisi joku jota voisi käyttää tähän tarkoitukseen. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Kävin tänään pyörimässä kaupoilla sillä silmällä, jos jotakin tulisi vastaan josta voisi tehdä korttilaatikon. Sieltähän se jokin melkein vastaan kävelikin. Nimittäin sen aina tuntee kun se oikea löytyy. Ja nyt kävi niin. 


Löysin tämän linnunhäkin, joka sopii täydellisesti meidän häiden tyyliin. Olin nähnyt kuvia, että linnunhäkkiä on käytetty myös tähän tarkoitukseen, mutta niissä kuvissa olevat häkit ovat olleet maalaisromanttisia tyyliltään. Meillä kun ei missään nimessä ole maalaisromanttiset häät, niin ajattelin heti, että ei tuollaista. En ollut vain osannut ajatella, että löytäisin juuri meidän tyyliin sopivaa häkkiä. Mutta heti kun näin tämän hyllyssä tiesin, että siinä se on. Meidän häät on vanhassa vankilassa ja siellä ravintola Linnankellarissa on rustiikkinen tunnelma punatiiliseinineen ja lankkupöytineen. Tämän pelkistetty versio sopii mielestäni siihen tyyliin. Onnittelut tiputetaan kaltereiden taakse, jossa ne ovat tallessa. Jotenkin ajattelen tällekin asialle symboliikkaa niin, että onni on nyt lukittuna siellä ikuisesti, niin kuin meidän avioliittokin. Ehkä tähän voisi keksiäkkin jonkun kyltin, jossa lukisi "ikuiset onnittelut" tai jotakin vastaavaa. Ajattelin myös laittaa häkkiin roikkumaan tuommoisen "tägin", joita olen tilannut yhtiin toisiin juttuihin (niistä lisää myöhemmin). Se sopii tuohon roikkumaan minusta tosi kivasti. Laitan varmaan jotakin kukkia tai oksia vielä häkin ympärille sitten hääpäiväksi koristeeksi. Tämä on meille just hyvä ratkaisu, koska kortit pysyy tuolla tallessa eikä lentele sinne ja tänne. Se on myös ihan viho viimeinen ratkaisu, että anopit alkaa availemaan kuoria. Mielestäni korttien ei tarvitse olla kaikille nähtävillä. Ei niitä varmasti moni kerkeä edes tuijottelemaan ja haluan ne itse avata. Seuraavana aamuna niitä on sitten kiva availla miehen kanssa yhdessä ja lukea onnitteluja. 



Pablo ryntäsi kameran eteen, koska oli sitä mieltä, että hänestä pitää saada kuvia.

Tuleeko teille jotakin kyhäelmiä onnittelukortteja varten?

tiistai 30. toukokuuta 2017

Tätä huuleni eivät kaipaa hääpäivänä

Jos sinua ällöttää sairauksista puhuminen, voit lopettaa lukemisen tähän. Aion nimittäin kertoa minua koko ikäni vaivanneesta viruksesta, jota lähes me kaikki kannamme mukanamme. Toisilla oireet vain puhkeavat, toisilla eivät. Minä tietysti kuulun siihen joukkoon, jolla erittäni aktiivisesti oireet ilmenevät. Kyseessä on herpes simplex- viruksen aiheuttama huuliherpes. Se, miksi kirjoitan tästä minua vaivaavasta viruksesta, on pelko. Pelko, jota olen miettinyt jo lapsesta saakkaa. Mitä jos minulle puhkeaa omissa häissäni huuliherpes? Oikeasti tätä olen pohtinut jo pienestä pitäen. Ehkä turhamainen, mutta silti kiusallinen asia. Kukapa haluaisi muutenkaan olla esimerkiksi kipeä hääpäivänä. 


Huuliherpes puhkeaa minulle noin muutaman kerran vuodessa. Joskus useammin, joskus taas harvemmin. Yleensä ainakin pari kertaa vuodessa ja toisinaan jopa joka toinen kuukausi. Suurin syy sen puhkeamiseen on oma stressi. Se, että minua ahdistaa joku asia todella paljon ja mietin ja pähkäilen sitä ahdistuneesti, saa huuleni rakkulalle. Osaan tunnistaa nämä hetket ja tiedänkin etukäteen, että nyt stressaa tämä asia niin paljon, että herpes on tulossa. Ja niin siinä aina käy, että seuraavana aamuna tai jopa muutaman tunnin kuluttua huuleeni alkaa kutittaa ja kihelmöimään merkiksi rakkulasta. Myös kesän ensimmäiset auringon säteet tai vuoden ensimmäinen etelän matka saa herpeksen puhkeamaan. Samoin joidenkin ruokien syönti esim suolapähkinöiden tai kokonaisten hedelmien syöminen niin, että haukkaan niitä kokonaisena, jolloin huuleni osuu hedelmään, on saanut herpeksen puhkeamaan.


Kun olin pieni, huuliherpes puhkesi minulle tosi rajuna. Se saattoi levitä laajalti huulten yli, poskiin ja leukaan asti. Nykyään se on pysytellyt huulten rajojen sisäpuolella ja on hyvin inhimillisen kokoinen. En enää käytä mitään lääkevoiteita sen hoitamiseen vaan hammastahnaa yöksi. Näin se on yleensä kuivunut parissa vuorokaudessa. Kiusallisin vaihe on kuitenkin kuivunut rakkula. Se vuotaa verta, välillä märkii, kirvelee ja sattuu. Punainen arpi jää moneksi kuukaudeksi. Nykyäänhän on myös estolääkkeitä saatavana ilman reseptiä. Olenkin miettinyt pitäisikö mun varmuuden vuoksi syödä lääkitys ennen häitä. Se ei olisi kiva yllätys, kun hääkuvia koristaisi huuliherpes niin kuin jokaista koulukuvaani eskarista ala-asteen loppuun. Toisaalta en voi yhtään ennustaa milloin herpes päättää puhjeta. Jos se puhkeaa pari viikkoa enne häitä, jee ei ole ainakaan häissä sitä, mutta se rupi ei ihan äkkiä huulesta katoakkaan. Sitä paitsi rupea tai saatikaan rakkuloita on todella vaikea meikata piiloon nätisti! Pitäisi vetää siis lääkkeitä kuukauden verran häihin saakka. Äääh vaikeaa! En tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Toivon, että mulle ei tule niin kamala stressi ennen häitä, että virus aktivoituisi, mutta kun sitä ei voi koskaan tietää.

Ja niille ketkä miettii, että hyi voiko silloin edes pussata? Niin voin, se ei mieheeni todistetusti tartu. Suurin ongelma on se, että huuliherpes on todella kipeä ja muuten vaivalloinen asia. Välillä en voi edes kunnolla syödä, jos se on tullut huonoon kohtaan. Toki myös esteettisyyden takia asia vaivaa minua. 

Onko ketään kohtalotoveria tämän asian kanssa?

perjantai 26. toukokuuta 2017

Sneak peek- iltamekko

Niin vaan ihmismieli on ailahtelevainen. Jos ennen ajattelin, että kakkosmekko on turhaa, niin nyt ajattelen, että mitä tekisinkään ilman sitä. Näin on tosiaan käynyt, että mieleni muuttui kakkosmekon suhteen. Olen alusta asti sanonut "kun sitä hääpukua saa yhtenä päivänä elämässä pitää päällä, niin aion käyttää sitä koko rahan edestä". En ole ennen aivan ymmärtänyt niitä, ketkä haluavat vaihtaa unelmiensa häämekon kesken juhlien. Kunnes eräänä päivänä ajatukseni häämekon käytöstä juhlien loppuun asti vinksahti pahasti. Tajusin nimittäin jotain tärkeää tämän asian suhteen. Aloin miettimään konkreettisesti illan kulkua ja sitä miten joudun koko ajan varomaan muita hääpuvun kanssa. Joudun jatkuvasti nostelemaan helmaa liikkuessani ja varomaan ettei kukaan astu mekon helmalle. Minun tarvitsee koko ajan pelätä, että ruokaa tippuu mekolle tai vahingossa punaviinit kaatuvat päälleni. Myös liikkuminen ja vessassa käynti on normaalia hankalampaa puku päällä. Tätä kaikkea kun on koko päivän kestänyt, niin tiedän jo kuinka ahdistava olo minulla tulee olemaan. Puku myös painaa ja ehkä puristaa enemmän kuin normaali kesämekko tai vastaava, eikä välttämättä muutenkaan ole kaikista mukavin päällä. Tähän kun lisää kuumuuden ja hikoilun paksun hääpuvun alla, ei se tunnu kauhean miellyttävältä pidemmän päälle. 


Tämän tajuttuani halusin ehdottomasti, että voin loppuillan viettää vapautuneemmin riisuutuen pois epämiellyttävästä ja siinä vaiheessa iltaa ahdistavasta kuoresta, eikä mun tarvitse varoa yhtään mitään. Tiedättekö sen tunteen kun esimerkiksi olette joutuneet olemaan pitkään korkeilla korkkareilla. Jalkoihin jo sattuu ihan pirusti eikä käveleminenkään tunnu sujuvalta kipeiden jalkojen takia. Illan päätteksi hävettää kävellä vaappuen ja pääsette viimeisin voimin lonksutellen kotiin ja saatte kengät jalasta pois. Mikä vapauden tunne. Tätä fiilistä myös tavoittelen tällä järjestelyllä. Vaihdan toisen mekon siinä vaiheessa kun iltapalaa on syöty ja DJ aloittaa soittamaan ja tanssit alkaa. Näin saan itselleni vapautuneemman olon, koska mun ei tarvitse varoa, että arvokkaalle häämekolle tapahtuu jotakin. Joku voisi astua helman päälle ja se repeää tai tanssiessa juomat lentää mekolleni. Lisäksi tanssiessa tulee kuuma, joten huh en halua ajatellakaan miten kuuma hääpuvun kanssa tulisi. Häämekkooni meni rahaa reilu 2000e, joten haluan mekon arvon säilyvän mahdollisimman hyvänä. Jos tyllihelma on revennyt kahtia ei jälleenmyyntiarvoa mekolla juurikaan ole. Sillä ratkaisulla, että vaihdan mekon loppu illaksi saan itselleni vapaamman ja kevyemmän olon sekä säästelen mekkoa mahdollisilta yllättäviltä vaurioilta, jotta voin myydä mekon vielä eteen päin. Vaikka kuinka olin sitä meiltä, että hääpukua täytyy pitää loppuun asti, koska sitä saa vain kerran päällä pitää, niin tärkeämpää minulle on se vapautunut fiilis, että sitten voin heittäytyä rennommin illan ohjelmaan mukaan. Mikään ei enää estele mun tekemisiä siinä vaiheessa, vaan voin vaikka heittäytyä häälimboon mukaan, mikäli sellainen sattuisi illan ohjelmassa mukana olla. Sitä paitsi siinä vaiheessa iltaa ei mielestäni ole muutenkaan väliä mitä on päällä. Ns virallinen osuus on loppunut. Kaikki ovat jo nähneet ja ihastelleet häämekkoe koko päivän, kuvia ei enää oteta ja kukaan ei enää todellakaan kiinnitä huomiota, mitä kenelläkään on päällä. Joten miksi edes se hääpuku on tarpeen enää siinä vaiheessa pitää päällä. Onneksi tajusin tämän asian näin etukäteen ja voin pelastaa iltani vaihtamalla toisen ihanan mekon päälleni.

Näin yhden ihanan mekon Pinterestissä. Tiesin siis jo millaisen kakkosmekon haluan. En löytänyt kaupasta vastaavia, joten pyysin äitini tekemään minulle sellaisen. Mekko ei ole vielä valmis, mutta tässä pientä kurkkausta millaista on tulossa. Mekossa on siis pitsiä ja tylliä, valkoista ja mannapuuron väriä. Ensimmäisessä kuvassa on valkoinen pitsi, joka tulee hääillan mekkoon. Teemme tuosta alla olevasta harmaasta pitsistä toisen yläosan, jonka voin vaikka laittaa seuraavan aamun brunssille.


Uskallatteko tai pystyttekö te irrottelemaan juhlissa yömyöhään hääpuku päällä vapautuneesti?


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Hääpäivän asusteet



Hääpäivän asusteiden mietintä oli aluksi jäänyt jostain syystä ihan unholaan. Välillä havahduin, että ainiin joku laukkukin pitää olla tai entäs ne korvikset, millaiset hääpuvun kanssa nyt sitten sopisikaan. Mulla oli mielessä tietynlaiset korvikset, jotka olisin halunnut. Ne eivät kuitenkaan olisi sopineet hääpukuuni väärän värin takia. Mielestäni mun ihoon ei sovi hopean väri niin hyvin kuin kulta tai ruusukulta. Olisin ehdottomasti halunnut ruusukultaiset korvikset, mutta puku ei mitenkään antanut periksi niille. Sormukset mulla tietysti ovat ruusukultaiset, mutta eihän se tietenkään haittaa. Korvikset näkyvät tuossa kasvojen vieressä paljon enemmän, joten on tärkeämpää, että ne korvikset sopivat yleisilmeeseen ja pukuun hyvin. Siksi mun oli pakko metsästää pukuun sopivia hopean värisiä korviksia. Löysin tyylillisesti pukuun sopivat korvikset Tallinnasta, Kaubamajasta. Korvikset eivät ole mitkään timanttikorvikset, koska en todennäköisesti tule käyttämään niitä häiden jälkeen montaa kertaa juuri sen vuoksi, koska ne ovat hopean väriset. Pukuuni ei missään nimessä sovi isot ja näyttävät korut, joten valitsin aika neutraalit korvikset. Kaula- tai rannekorut eivät myöskään sopineet pukuun, joten pelkillä korviksilla ja sormuksilla mennään. 

Laukkua en ole jotenkaan jaksanut ajatella yhtään. Sen tiedän, että mitään sellaista kankaista iltalaukku/pussukkaa en halua, vaan haluan ihan kunnon nahkalaukun. Mulla olisi kotona jo valmiiksi kaksi ihan ok vaihtoehtoa. Toinen on valkoinen Michael Korsin pikkulaukku ja toinen olisi pikkusen isompi DKNY:n vaaleanpunainen laukku. Ongelma kuitenkin tässäkin asiassa on se, että en omista yhtään hopeisilla yksityiskohdilla olevaa laukkua, koska hopea ei vieläkään mulle sovi. En ole vielä hääpuvun kanssa mallaillut laukkujani, mutta sen tiedän, että kultaiset yksityiskohdat eivät pukuun sovi täydellisesti. Muuten molemmat laukut sopisivat värimaailmaltaan pukuun hyvin. Sitten toisaalta, mitä väliä onko siinä laukussa minkä väriset yksityiskohdat, koska laukku ei kuitenkaan ole kuvissa eikä se muutenkaan missään minulla päällä ole. Ehkä siis voisin miettiä jompaa kumpaa laukuistani. En millään haluasi ostaa uutta kallista laukkua, koska en käyttäisi hopeisilla yksityiskohdilla olevaa laukkua häiden jälkeen kuitenkaan. 



Mietin ostaisinko uudet kengät häitä varten vai menisinkö jollain vanhoilla kengilläni. Kävin talvella katselemassa juhlakenkiä eikä mitään tahtonut oikein löytyä. Ongelma oli ensinnäkin se, että oli talvi ja se, että kaikki olivat liian matalia ja sellaisia, joille ei ole käyttöä myöhemmin. Muistinkin sitten, että mullahan on yhdet nudet korkkarit, jotka olen ostanut New Yorkista. Olen käyttänyt kyseisiä korkkareita vain muutamissa juhlissa, joten ne ovat oikein hyvässä kunnossa. Kengät ovat korkeat, mutta pukuuni sopii paremmin korkeat korkkarit, joten pakko sinnitellä noilla koroilla. Olen nyt ottanut ne töihin sisään ajettaviksi, jotta jalat tottuvat mahdollisimman hyvin niihin. Uskon, että noilla pysytyn hyvin olemaan iltaan asti, jolloin vaihdan matalat kengät, jotta pystyn mukavammin olemaan loppuillan. Nude sopii tosi hyvin mun hääpukuun ja tosiasiassa eihän ne kengät sieltä puvun alta juurikaan näy. 



Sitten tietysti tärkeimmät eli sormukset, jotka ovat sitten loppu elämän sormessa. Niistä olen enemmän kirjoittanut täällä. En malta edelleenkään odottaa, että saan tuon vihkisormuksen käyttöön. Jaiks jäännää! Enää tasan kuukausi niin olen VAIMO!